Nyt tulee todella läheisestä & tutusta asiasta vuodatus: itkemisestä.
Olen melko herkkä ihminen, itken tosi helposti riitatilanteissa. Välillä ottaa päähän kun ihmiset ihmettelevät että ”mitä se siinä nyt taas itkee”. Esim. iskän ja äitin kanssa riidellessäni alkaa suoraan sanoen vituttamaan, koska monet riidat ovat ihan turhia. Vanhemmat ei vaan tajua sitä, että mulla on huono päivä ja sanon helposti kaikkea mitä en tarkota. Mutta ne on aikuisia ja kyllä niiden pitäis mut sen verran hyvin tuntee etten tosiaan tarkota kaikkea mitä vihaisena sanon. Ja kun sattuu olemaan tosi huono päivä, ensin valitan&huudan ja sit ei kestä olla kenenkään lähellä, eikä todellakaan haluta just sillä hetkellä alkaa selvittämään asioita, niin kun olen menossa huoneeseeni rauhoittumaan niin minut huudetaan aina takaisin. Se alkaa vituttamaan kun ne ei koskaan tuu ilmeisesti tajuamaan että haluan tuossa mielentilassa olla vain yksin, ja lopulta alan itkemään kun vanhemmat alkaa tinkaamaan ja ”selvittämään” miksi tein nyt niin ja näin.
Eli mä vaan turhaudun tosi helposti ja sitten vaikka olisin kuinka vihainen, alan itkemään, eikä kukaan silti tajua että haluan vain ulos siitä tilanteesta & päästä rauhoittumaan jonnekkin yksin. Itku ei monestikaan johdu siitä että olisin surullinen vaan siitä että olen turhautunut&vihainen. Kukaan ei vaan tunnu tajuavan, että SIINÄ ON PIENOINEN MERKITYSERO!!
Tällainen lyhyt vuodatus tähän väliin, sit voisinkin palata tohon ankeaan kouluelämään tai jotain muuta vastaavaa..